lauantai 23. marraskuuta 2013

Pikakasvislasagne ja tomaatti; lähi vai luomu?

Tästä alkaa. Pikaruualla tietenkin. Pikakasvislasagnella.




Resepti on mukavan simppeli, eikä siinä ole mitään sen kummempia eksoottisia raaka-aineita. Ihan perusjuttuja.

Hämeenlinnan Tiiriön Citymarketissa on oma tiski luomulle. Se on tavallaan kiva, koska sieltä ne sitten löytyy, mutta toisaalta taas ihmisen täytyy nimenmaan etsiä luomua että menee noille hyllyille. Jos luomu olisi "tavallisten" vihannesten joukossa, voisi ehkä joku ei-luomuilijakin ostaa luomun. Tälle erottelulle on varmaan syynsä - olisipa kiva päästä kysymään kauppiaalta. 

No porkkanat löytyi luomuhyllystä. 500 g maksoi 1,69 euroa. 

Sipulia ei luomuna löytynyt. Kotimaisena kuitenkin, 0,24 euroa/yksi keskikokoinen sipuli.




Tomaatin metsästys laittoi taas miettimään. Tarjolla olisi ollut luomutomaatteja. Suomalainen tomaatti kasvatetaan kasvihuoneissa, jolloin sen tuottamiseen kuluu paljon sähköä ja lämpöenergiaa. Jos ottaisi kuitenkin sen espanjalaisen? Jos siellä tomaatti kasvaa auringon voimalla, eikö se olisi kuitenkin kuljetusta pienempi paha? Vai mitenkä olisi suomalainen lähitomaatti? Hmm. 

Erinäisistä syistä mulla on jonkinlainen tunneside Lepaaseen, Hämeenlinnan lähellä Hattulan puolella olevaan pikkupaikkakuntaan, jossa koulutetaan puutarhureita ja agrologeja. Bongasin kaupasta Lepaan tomaatteja! Läheltä. Koulutusnäkökulma. Mutta kasvihuoneesta ja ei-luomua. Toinen hmm. 




Muistin kuitenkin hämärästi lukeneeni Lepaan tomaatin hiilijalanjäljestä ja päädyin siis paikalliseen.

Lepaan tomaatti 1,57 euroa/4 keskikokoista tomaattia (4,29 euroa/kilo).

Löysinkin Lepaan tomaattijutun. Maaseudun Tulevaisuus: Lepaan tomaatti leikkasi hiilijalanjälkeään. Eli ainakin suhteessa espanjalaiseen lajitoveriin lepaalainen oli ihan hyvä valinta. Mutta torjunta- ja lannoitusaineasiasta ei tällä valinnalla vielä päästy eroon. Onko lähi-luomu-vähähiilinen tomaatti täyttä utopiaa sitten? Tämä täytyy selvittää...

Ja sitten tomaattimurskaa ja kidney-papuja. Luomuna löytyy. Pirkan tomaattimurska tulee Italiasta. Siinä on tuo vihreä merkki oikeassa yläkulmassa joka kertoo että tuote on luomua ja tuotettu EU:ssa. Kineypavut on myös luomua. Ja pakkauksessa on tuo sama EU-merkki. JOtenkin oletin, että tämäkin on EU:ssa tuotettu tuote. Mutta ei olekaan. Merkin vieressä lukee: Tuotettu EU:n ulkopuolella. Hmm. Eli merkki tarkoittaakin vaan luomua, ei välttämättä aluetta. Täytyy petrailla pakkausten kukemisen kanssa. En kyllä tiedä pitääkö mun pavut olla EU:sta vai ei... Olisihan se ehkä kiva että ne ei olisi jostain Uudesta-Seelannista... Kiva maa varmaan, ei sillä, mutta aika kaukana. No, papujen alkuperämaa-asia jääköön nyt pohdintaan vielä. 

Luomumerkinnöistä voi lukea täältä.

Tomaattimurska maksoi 0,99 euroa/500 gramman purkki ja kidneypavut 0,99 euroa/285 grammaa. Ostin papuja 2 pakkausta, eli yhteensä 1,98 euroa.





Reseptiin kuului myös ruokakermaa, joka luomuna maksoi 1,55 euroa ja juustoa. Ostin sellaista valmista raastetta, joka maksoi 2,25 euroa. Onkohan luomujuustoa olemassa? Sitä tajusin ruveta ajattelemaan vasta kotona. Ilmeisesti on. Mutta ainakaan mitään ilmastoruokaa juusto ei ole. Esimerkiksi Ilmasto-opas kertoo, että juuston päästöt on melkein naudanlihan luokkaa, eli melkoiset! Mutta en meinaakaan juustolla perhettäni elättää, ja syön juustoni siksi kyllä ihan hyvällä omalla tunnolla. 

Tuoretta valkosipulia ja paprikajauhetta meillä oli jo kotona, mutta kuivattua basilikaa (0,50 euroa/4g pussi) ja oreganoa (0,59 euroa/5g pussi) ostin vielä lisäksi. 

Lasagnelevyjäkin sattui olemaan kaapissa jo ennestään, joten niillekään en nyt hintaa tässä laske. 

Ostokset maksoi yhteensä 11,36 euroa jos nyt osasin oikein laskea yhteen. Perheessä kun on viisi henkeä, tulisi ruuan hinnaksi per nokka noin 2,30 euroa. Se ei ole kovinkaan paha hinta ruualle. 

Ja sitten kokkaamaan.

Porkkanaa raastettiin ja sipulia pilkottiin - apuna 11-vuotias Elisa.




Tällainen siitä tuli - uuniin menossa. Astia tuli kyllä aika täyteen...




...ja uunissa se tuli tietenkin yli! No, pieni vastoinkäyminen.

En ole mikää ruokavalokuvaaja, kuten annoskuvasta ehkä huomaa. Tässä kuitenkin valmis annos. Kunnon kuvassa olisi tietenkin jotain vihreää, mutta aina ei pääse täydellisyyteen.




Ja miltä se sitten maistui? 

Aikuisista hyvälle ja Elisakin (11-vee) piti ja söi koko annoksen. 

Mutta sitten nuo pienet...

6-vuotias Silja: Maistuu hassulle... Eikä syönyt käytännössä mitään. 

3-vuotias Akseli: "Äiti mitä tää edes on?!", "En mä edes tykkää näistä mistä sä puhuit keittiössä..." Eikä syönyt mitään. 

Ilmeisesti pavut oli niitä hassuja juttuja. Mietin josko aineksia olisi pitänyt jotenkin mössätä enemmän. Jos ne pavut ei olisi näyttänyt niin paljon pavuilta, ehkä ne olisi mennyt paremmin. Täytynee jatkaa pavun makuun totuttamista. Lapset ei ole syöneet papuja paljoakaan ennen tätä. Herneitä ne kyllä syö kesällä, mutta pavut on vissiin eri juttu. 

Positiivista oli kyllä se, että meidän 11-vee, joka normaalisti on tosi ronkeli ruokansa kanssa, söi hyvin ja tykkäsi. Elisalla taitaa kyllä jo painaa vaakakupissa myös eettiset asiat - se paljon puhuu ja miettii mistä ruoka oikein tulee. Ja varmasti vaikutti sekin että hän oli mukana tekemässä ruokaa. Pienemmäthän ei olleet. Täytyy seuraavalla kerralla ottaa nekin, niin näkevät mitä ruokaan tulee. Suhde itse laitettuun ruokaan on nähtävästi erilainen, kun siihen joka vaan lykätään nenän eteen. 

Pienten kohdalla ei menestys siis ollut mitenkään huimaa. Mutta, tästä jatketaan. Mielenkiintoista nähdä missä vaiheessa pienetkin tottuu uusiin makuihin. Pavuthan juuri pitäisi saada syötyä, kun niissä oli tämänkin ruuan proteiinit. 

Matka jatkuu. 

perjantai 22. marraskuuta 2013

Kasvisruokaprojekti alkaa!

Mun pieni unelmani on, että koko perhe söisi enemmän kasvisruokaa. Nyt perusruoka meidän 3-lapsisessa perheessä tuntuu olevan makaronia ja jauhelihakastiketta -tyyppiset jutut. Tähän kasvisruokakaipaukseen on paljon syitä maailmanpelastuksesta paikallisen tuotannon tukemiseen. Ja onhan se aika outoa, etten oikeastaan tiedä mitä syön! Jotain jostain kaupasta ostettua muoviin pakattuna... Olen erityisesti miettinyt mitä kaikkia lisäaineita ynnä muuta keinotekoista sitä oikein tuleekaan syötyä ja että onko ihan pakko?! Eräs uusi tuttavani kertoi sairastaneensa astmaa ja oireilleensa muutenkin aika pahasti oikeastaan kaikesta mitä söi, mutta luomuruokaan siirtymisen myötä astmakin hävisi! Mietin, että olenkohan niin tottunut "huonoon oloon", etten osaa parempaa kaivatakaan. Vähän aina väsyttää ja ei oikein jaksa - ihan normaalia. ONKO PAKKO OLLA NIIN?! Tässä siis katsotaan voisiko normaalin miettiä meidän perheessä uudelleen.

Siihen projektiin siis.

Ajattelin kokata kuvan kasviskeittokirjasta kaikki ruuat ja syöttää niitä perheelleni. En siis toki kerralla kokkaa kaikkia, vaan tässä arjen kuluessa. Ja kuten projektiin kuuluu, meinasin myös dokumentoida tätä taivalta tänne teidän kaikkien iloksi. Eniten kiinnostaa lasten reaktiot. En siis meinaa lasten suuntaan tehdä tästä mitään numeroa, paitsi että pääsevät pilkkomaan ja laittamaan ruokaa mun kanssa. Koitan mahdollisuuksien mukaan käyttää lähellä tuotettuja luomu raaka-aineita. Sesonkiruoka olisi myös hyvä juttu, mutta yksi asia kerrallaan. Ja onhan sitä varmaan hyvä tutkailla ympärivuotista luomujen saatavuutta ja hintaa... 



Katotaan mitä tästä nyt tulee. Kai aina kannattaa ainakin yrittää! 

Tervetuloa mukaan!

PS. Hyvin mielelläni otan vastaan muitakin hyviä koko perheen kasvisruokavinkkejä.