Katsokaa alla olevaa kuvaa. Jauhelihakastiketta ja makaronia. Eikö niin?
No eihän se tietenkään ole, vaan tummaa soijarouhetta, sipulia, liemikuutiota, jauhoja ja vettä + mausteita karmaisevan ketsuppimeren alla. Laitoin vielä täydellisen huijauksen nimissä lihaliemikuution, joten oikeasti tässä ei päästy ihan täydellisesti kasvisruoka-asteelle.
Halusin nähdä, miten lapset reagoi kun ruoka näyttää ja aika pitkälle maistuukin jauhelihakastikkeelle, muttei kuitenkaan ole sitä. Häijysti en siis kertonut lapsille että ruuassa olisi jotain kummallista. Mutta en kyllä myöskään väittänyt että se olisi jauhelihakastiketta.
Mun omaan suuhun ruoka oli hyvää, eikä tosiaan erottunut kamalasti "oikeasta" jauhelihakastikkeesta. Keitetyn soijarouheen rakenne tuntuu suussa hieman sienimäiselle (pesusienimäinen on ehkä tarkin, vaikka en olekaan pesusieniä juurikaan mutustellut), mutta ei se mua mitenkään häiritse. Tosin itse olen jo jonkin aikaa mussutellut soijarouheruokia…
No - arvatkaa kuinka kävi? Kaksi kuvan annosta näytti melkeimpä samalta kun ruokailu oli loppu. En siis ruuallani onnistunut huijaamaan ketään. Minä, mieheni ja 11-vuotias tyttömme kyllä söimme hyvällä ruokahalulla. Varmaan juuri ruuan ulkomuoto ja sen antama lupaus tutuista mauista oli huono juttu. Siis juurikin se huijaus…
Olen yrittänyt jutella lasten kanssa siitä, että uusiin ruoka-aineisiin tottuminen vaatii aikaa ja useita kokeiluja. 3-vuotias ei ole vakuuttunut. 6-vuotias muisti sentään tottuneensa joihinkin uusiin juttuihin maisteluiden kautta.
Ei siis edelleenkään mitenkään rohkaisevaa. Mutta äitikin on ollut vähän laiska. Kasvisruokakirja on ollut kaapissa ja kaupasta on ostettu suhteellisen tuttuja vanhoja juttuja. Koitan reipastua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti