Autuas laiskuus ja hernekeitto

Joulu oli ja meni. Joulukuusi on vieläkin sisällä. Se on niin kaunis! Jouluruokaan kuuluu Pohjois-Karjalan tytöllä karjalanpaisti, meillä ei paistettu kinkkua ollenkaan. Aika kasvis- ja kalapainotteinen oli meidän perheen jouluruoka. 

Täytyy tunnustaa, että kasvisruokaprojekti on jäänyt vähän muiden projektien, joulujen ja uusien vuosien jalkoihin. Täytyy ryhdistäytyä.

Kasvisruokaprojektia haittaa myös ruokahävikki ja useiden eri ruokien laittaminen samalle aterialle, kummastakaan en juurikaan pidä. On vaan niin, että pienemmät lapset eivät ole juurikaan tykänneet uusista ruuista ja vaikka miten pienen annoksen lautaselle laittaa, se jää melkein kokonaan syömättä. Ja kun niiden on kuitenkin saatava jotain ruokaa - täytyy sitten laittaa jotain pikaista toista ruokaa. Paljon energiaa vaatii äidiltä se. Puuh. 

Aion kuitenkin jatkaa. 

Onnistumisiakin projektin pienen keston aikana on tullut monia. Esimerkiksi olen itse saanut syödä ihania kasvisruokia! En muutenkaan enää syö paljoakaan punaista lihaa (joskus jauhelihaa), ja kanaa en oikeastaan ollenkaan, mutta ilman kasvisruokakokkausta koko perheelle saan itse vaan jonkun riisutun version toisten lihapitoisesta ruuasta, ellen sitten tee itselleni kokonaan jotain toista ruokaa. Aina riisuttu versio ei ole se maukkain tai ravinteikkain…

Lisäksi vanhin tyttäreni on selvästi tykästynyt tarjottuun kasvisruokaan. Elisa on selvästi jo kyllästynyt meidän normaaleihin ruokiin, joten vaihtelu piristää. Ja 11-vuotias jo ymmärtää paljon ruuan alkuperästä - meillä puhutaan aika paljon ruokatuotannosta ja niistä aiheutuvista vaikutuksista. Elisa on useasti pyytänyt uudelleen pikakasvislasagnea, jota tein heti prokkiksen alkuun ja myös riisinuudeliwokki tuntuisi maistuvan uudelleenkin! Pinaattipastasta on tullut jo mun perusruoka, teen sitä vähintään kerran viikossa. Päädyin käyttämään pakastepinaattia - hyvää tulee! Mun mieheni on ymmärtääkseni myös tykännyt vaihtelusta, vaikka ei pavuista juurikaan välitä. 

Ostin tuossa yhtenä päivänä pussillisen (500g) herneitä. En nyt enää muista mitä pussi maksoi, mutta oliskohan ollut alle euron. Liotin herneet yön yli ja laitoin suolan kanssa kattilaan. Pussin mukana tulleen ohjeen mukaan keittoon olisi pitänyt laittaa sianlihaa, mutta sen sijaan laitoin porkkanasuikaleita, sipulia ja valkosipulia. Joku makeus keitosta puuttui, ja muistin joskus laittaneeni kalakeittoon ruisleipää makeutta tuomaan. Kokeilin siis samaa hernekeittoon. Lopuksi surautin koko keitoksen tasaiseksi. 

Ennen leipää ja surauttamista keitto näytti tältä.

Tuli muuten hyvää! Ja valkosipulia lukuunottamatta kotimaista ja kokonaan kasvista! Ja halpaa ja helppoa myös.

Yksi uudenvuoden lupauksistani on kasvisruokaprojektin jatkaminen. Oikein mukavaa uutta vuotta! 

Mantelia riisinuudeliwokilla

Pienet söi hyvällä ruokahalulla iltaruuaksi kanaa. Minä en. Ajattelin iltahommina tehdä riisinuudeliwokkia. 

Ainekset on kuvan mukaiset, paitsi että en millään viitsinyt ostaa kaupasta hillitöntä maapähkinäpussia, joten ostin pienen pussin manteleita. Jotain pähkinäistä kuitenkin. Niin ja valkosipuli meinasi unohtua… Kuvassa sitä ei ole, mutta onneksi jääkaapissa kuitenkin. 

Ostokset maksoivat yhteensä 12,40 euroa. Kallein raaka-aine oli mungpavun idut, jotka maksoi 3,49 euroa 150g. Porkkanoita ostin kilon, joten niistä jäi vielä muihinkin ruokiin, samoin kuin kiinankaalista ja nuudeleista. Syöjiä oli tässä tarjoilussa kolme, mutta koska ruokaa jäi myös huomiselle ainakin yhdelle, tulee anooksen hinnaksi reilut kolme euroa. 

Tähderuokavinkkinä muuten se, että koskaan ei mene pieleen jos silppuaa valkosipulia ja chiliä pannulle ja käristelee öljyssä hetken. Siihen voi laittaa mukaan perunaa, riisiä, makaronia tai mitä vaan sen ruokaympyrän lohkon juttua ja vaikka porkkanaa, sipulia, tomaattia, paprikaa - mitä ikinä kaapista löytyy. On hyvää. Aina. Ainakin jos tykkää valkosipulista ja chilistä…

No mutta tähän ruokaan palatakseni, siihen tuli siis tofua. Olen sitä joskus käyttänyt, mutta en kamalasti. Paketista löytyy mielenkiintoista tietoa, esim. vertailua pihvipurilaisen ja soijapurilaisen ympäristökuormituksesta. 

Maustamaton tofu maistuu….. Ei oikein miltään. Ei pahalta eikä hyvältä. 6-vuotias kiteytti sen parhaiten  - ei maistu edes pahvilta!

Kasvisruokia tehdessä pilkotaan paljon. Se on musta rentouttavaa. Paitsi sipulin kohdalla. Siinä kohden tietää tehneensä työtä!

Ohjeessa sanottiin, että tofu pitää paistaa rapeaksi. Hmm. Haaste. En tiennyt tapahtuuko se nopeasti vai hitaasti. Pitääkö olla rapeaa pinnalta vaan vai kokonaan. Ja palaako tofu herkästi… Tässä tofu pannulla paistamisen alussa.

Ja tässä siinä vaiheessa kun päätin että nyt on valmista.

Tofut lautaselle, kasvikset pannuun, parin minuutin käristely, aiemmin keitetty riisinuudeli mukaan ja lopuksi tofu. Soijaa ja vähän suolaa ja mantelit annoksen päälle. Lasissa on siideriä (sen kunniaksi että pienet lapset oli jo nukkumassa) ja kynttilät tunnelmaa tuomassa. 

11-vuotias Elisa ilmoitti heti että nyt löytyi uusi lempiruoka. Tyttö, joka yleensä ei syö paljoakaan, otti kolme kertaa lisää! Myös mun mieheni kehui kahdesti ja näytti vielä peukkua. Mies, joka ei puhu koskaan turhaan ja jonka mielestä yksi sanominen riittää :D. Hyvää oli minustakin. 

Pinaattipastaa kipparikallelaisittain

Olen postannut näitä kirjoituksia facebookiin ja siellä olen saanut mukavaa palautetta ja myös uusia reseptejä. Kaksi ystävääni ehdotti pinaattipastaa ja sitä sitten kokeiltiin lounasruuaksi. Kirjassa oli siihen reseptikin, mutta simppelin ruuan kanssa ei voi erehtyä. 

Tykkään tuoreesta pinaatista, joten ostin kaksi "laatikollista" italialaista pinaattia, vaikka resepteissä oli pakastettua versiota. Nyt harmittaa kun en tiedä onko pakastettuna suomalaista pinaattia ja ehkä luomuakin… Epäilen, mutta en siis tiedä. Täytyy ensi kauppareissulla tarkastaa. Jos suomalaista pinaattia on pakastettuna JA luomuna, täytyy tehdä valinta tuoreen ulkomaisen ja pakastetun suomalaisen luomun välillä. Ikäviä päätöksiä. Apetit kertoo sivuillaan suomalaisesta pinaatista, mutta ei luomusta. Pinaatissa on näköjään runsaasti kuituja, täytyy ruveta laittamaan mukaan kaikenlaisiin ruokiin. Esim. sämpylöihin. Siis jos niitä joskus leipoisin.

No, italialaiset tuorepinaatit maksoi 1,99 euroa/70g, eli 3,98 yhteensä. 

En muuten tykkää yhtään että kaikki maksaa aina vaikka 2,99! Miksi ei voi maksaa 3 euroa?? Eikai kukaan oikeasti ajattele että onpa paljon halvempaa kun on 99… Jos joskus ikinä myyn jotain, mulla maksaa kaikki tasalukuja. Tämä on lupaus!

Tässä satsissa ei ole muuta luomua kuin spagetti, ruokakermaa toki saa luomuna, mutta unohdin luomuilun kermakaapilla. No, ei aina voi kaikkea muistaa… Ei-luomu ruokakerma maksoi 0,90 euroa. Pastat oli jo kotona joten niille ei ole nyt hintaa. Sipuleja ostin ison pussin, enkä nyt jaksa laskea paljonko yhdelle tuli hintaa. Tai valkosipulinkynnelle. Laiska kun olen. Juustoraaste maksoi 2,25 euroa, mutta se ei mennyt kokonaan tähän ruokaan. 

Eli 7,13 tuli ruualle hintaa (pastat ja sipulit päälle). Syöjiä oli viisi, joten 1,40 ei ole paha hinta ruualle. Pakastettu pinaatti olisi ollut vielä varmaankin halvempaa. 

Pinaattia ei oikeasti olisi tarvinnut pilkkoa, mutta ajattelin että siinäpä kiva tekeminen 6-vuotiaalle Siljalle. Pakastepinaatin kanssa olisi tämäkin jäänyt kokematta! Ja kun jotain pilkkoo, sitä pitää tietenkin maistella. Ja hyvältä maistui! 

Ja 3-vuotias Akseli sekoitteli pinaatteja pannulla. Ja ilmoitti heti aluksi ettei sitten kyllä todellakaan syö kun vaan spagettia… Mausteeksi laitettiin suolaa, pippuria ja muskottia.

Siljan annos näytti tältä ennen syömistä.

Syömisen jälkeen lautanen olikin tyhjä! Ruuasta tuli Siljan toiseksi paras lempiruoka. Hernekeittoa ei kuulemma voita mikään. Aikuiset tykkäsi oikein kovasti ja myös Elisa. Akselin sain maistamaan yhden spagetin, jossa oli vähän kastiketta. Pienin askelin. 

Jauhelihakastiketta?!

Katsokaa alla olevaa kuvaa. Jauhelihakastiketta ja makaronia. Eikö niin? 

No eihän se tietenkään ole, vaan tummaa soijarouhetta, sipulia, liemikuutiota, jauhoja ja vettä + mausteita karmaisevan ketsuppimeren alla. Laitoin vielä täydellisen huijauksen nimissä lihaliemikuution, joten oikeasti tässä ei päästy ihan täydellisesti kasvisruoka-asteelle. 

Halusin nähdä, miten lapset reagoi kun ruoka näyttää ja aika pitkälle maistuukin jauhelihakastikkeelle, muttei kuitenkaan ole sitä. Häijysti en siis kertonut lapsille että ruuassa olisi jotain kummallista. Mutta en kyllä myöskään väittänyt että se olisi jauhelihakastiketta.

Mun omaan suuhun ruoka oli hyvää, eikä tosiaan erottunut kamalasti "oikeasta" jauhelihakastikkeesta. Keitetyn soijarouheen rakenne tuntuu suussa hieman sienimäiselle (pesusienimäinen on ehkä tarkin, vaikka en olekaan pesusieniä juurikaan mutustellut), mutta ei se mua mitenkään häiritse. Tosin itse olen jo jonkin aikaa mussutellut soijarouheruokia…

No - arvatkaa kuinka kävi? Kaksi kuvan annosta näytti melkeimpä samalta kun ruokailu oli loppu. En siis ruuallani onnistunut huijaamaan ketään. Minä, mieheni ja 11-vuotias tyttömme kyllä söimme hyvällä ruokahalulla. Varmaan juuri ruuan ulkomuoto ja sen antama lupaus tutuista mauista oli huono juttu. Siis juurikin se huijaus… 

Olen yrittänyt jutella lasten kanssa siitä, että uusiin ruoka-aineisiin tottuminen vaatii aikaa ja useita kokeiluja. 3-vuotias ei ole vakuuttunut. 6-vuotias muisti sentään tottuneensa joihinkin uusiin juttuihin maisteluiden kautta. 

Ei siis edelleenkään mitenkään rohkaisevaa. Mutta äitikin on ollut vähän laiska. Kasvisruokakirja on ollut kaapissa ja kaupasta on ostettu suhteellisen tuttuja vanhoja juttuja. Koitan reipastua. 

Pikakasvislasagne ja tomaatti; lähi vai luomu?

Tästä alkaa. Pikaruualla tietenkin. Pikakasvislasagnella.

Resepti on mukavan simppeli, eikä siinä ole mitään sen kummempia eksoottisia raaka-aineita. Ihan perusjuttuja.

Hämeenlinnan Tiiriön Citymarketissa on oma tiski luomulle. Se on tavallaan kiva, koska sieltä ne sitten löytyy, mutta toisaalta taas ihmisen täytyy nimenmaan etsiä luomua että menee noille hyllyille. Jos luomu olisi "tavallisten" vihannesten joukossa, voisi ehkä joku ei-luomuilijakin ostaa luomun. Tälle erottelulle on varmaan syynsä - olisipa kiva päästä kysymään kauppiaalta. 

No porkkanat löytyi luomuhyllystä. 500 g maksoi 1,69 euroa. 

Sipulia ei luomuna löytynyt. Kotimaisena kuitenkin, 0,24 euroa/yksi keskikokoinen sipuli.

Tomaatin metsästys laittoi taas miettimään. Tarjolla olisi ollut luomutomaatteja. Suomalainen tomaatti kasvatetaan kasvihuoneissa, jolloin sen tuottamiseen kuluu paljon sähköä ja lämpöenergiaa. Jos ottaisi kuitenkin sen espanjalaisen? Jos siellä tomaatti kasvaa auringon voimalla, eikö se olisi kuitenkin kuljetusta pienempi paha? Vai mitenkä olisi suomalainen lähitomaatti? Hmm. 

Erinäisistä syistä mulla on jonkinlainen tunneside Lepaaseen, Hämeenlinnan lähellä Hattulan puolella olevaan pikkupaikkakuntaan, jossa koulutetaan puutarhureita ja agrologeja. Bongasin kaupasta Lepaan tomaatteja! Läheltä. Koulutusnäkökulma. Mutta kasvihuoneesta ja ei-luomua. Toinen hmm. 

Muistin kuitenkin hämärästi lukeneeni Lepaan tomaatin hiilijalanjäljestä ja päädyin siis paikalliseen.

Lepaan tomaatti 1,57 euroa/4 keskikokoista tomaattia (4,29 euroa/kilo).

Löysinkin Lepaan tomaattijutun. Maaseudun Tulevaisuus: Lepaan tomaatti leikkasi hiilijalanjälkeään. Eli ainakin suhteessa espanjalaiseen lajitoveriin lepaalainen oli ihan hyvä valinta. Mutta torjunta- ja lannoitusaineasiasta ei tällä valinnalla vielä päästy eroon. Onko lähi-luomu-vähähiilinen tomaatti täyttä utopiaa sitten? Tämä täytyy selvittää...

Ja sitten tomaattimurskaa ja kidney-papuja. Luomuna löytyy. Pirkan tomaattimurska tulee Italiasta. Siinä on tuo vihreä merkki oikeassa yläkulmassa joka kertoo että tuote on luomua ja tuotettu EU:ssa. Kineypavut on myös luomua. Ja pakkauksessa on tuo sama EU-merkki. JOtenkin oletin, että tämäkin on EU:ssa tuotettu tuote. Mutta ei olekaan. Merkin vieressä lukee: Tuotettu EU:n ulkopuolella. Hmm. Eli merkki tarkoittaakin vaan luomua, ei välttämättä aluetta. Täytyy petrailla pakkausten kukemisen kanssa. En kyllä tiedä pitääkö mun pavut olla EU:sta vai ei... Olisihan se ehkä kiva että ne ei olisi jostain Uudesta-Seelannista... Kiva maa varmaan, ei sillä, mutta aika kaukana. No, papujen alkuperämaa-asia jääköön nyt pohdintaan vielä. 

Luomumerkinnöistä voi lukea täältä.

Tomaattimurska maksoi 0,99 euroa/500 gramman purkki ja kidneypavut 0,99 euroa/285 grammaa. Ostin papuja 2 pakkausta, eli yhteensä 1,98 euroa.

Reseptiin kuului myös ruokakermaa, joka luomuna maksoi 1,55 euroa ja juustoa. Ostin sellaista valmista raastetta, joka maksoi 2,25 euroa. Onkohan luomujuustoa olemassa? Sitä tajusin ruveta ajattelemaan vasta kotona. Ilmeisesti on. Mutta ainakaan mitään ilmastoruokaa juusto ei ole. Esimerkiksi Ilmasto-opas kertoo, että juuston päästöt on melkein naudanlihan luokkaa, eli melkoiset! Mutta en meinaakaan juustolla perhettäni elättää, ja syön juustoni siksi kyllä ihan hyvällä omalla tunnolla. 

Tuoretta valkosipulia ja paprikajauhetta meillä oli jo kotona, mutta kuivattua basilikaa (0,50 euroa/4g pussi) ja oreganoa (0,59 euroa/5g pussi) ostin vielä lisäksi. 

Lasagnelevyjäkin sattui olemaan kaapissa jo ennestään, joten niillekään en nyt hintaa tässä laske. 

Ostokset maksoi yhteensä 11,36 euroa jos nyt osasin oikein laskea yhteen. Perheessä kun on viisi henkeä, tulisi ruuan hinnaksi per nokka noin 2,30 euroa. Se ei ole kovinkaan paha hinta ruualle. 

Ja sitten kokkaamaan.

Porkkanaa raastettiin ja sipulia pilkottiin - apuna 11-vuotias Elisa.

Tällainen siitä tuli - uuniin menossa. Astia tuli kyllä aika täyteen...

...ja uunissa se tuli tietenkin yli! No, pieni vastoinkäyminen.

En ole mikää ruokavalokuvaaja, kuten annoskuvasta ehkä huomaa. Tässä kuitenkin valmis annos. Kunnon kuvassa olisi tietenkin jotain vihreää, mutta aina ei pääse täydellisyyteen.

Ja miltä se sitten maistui? 

Aikuisista hyvälle ja Elisakin (11-vee) piti ja söi koko annoksen. 

Mutta sitten nuo pienet...

6-vuotias Silja: Maistuu hassulle... Eikä syönyt käytännössä mitään. 

3-vuotias Akseli: "Äiti mitä tää edes on?!", "En mä edes tykkää näistä mistä sä puhuit keittiössä..." Eikä syönyt mitään. 

Ilmeisesti pavut oli niitä hassuja juttuja. Mietin josko aineksia olisi pitänyt jotenkin mössätä enemmän. Jos ne pavut ei olisi näyttänyt niin paljon pavuilta, ehkä ne olisi mennyt paremmin. Täytynee jatkaa pavun makuun totuttamista. Lapset ei ole syöneet papuja paljoakaan ennen tätä. Herneitä ne kyllä syö kesällä, mutta pavut on vissiin eri juttu. 

Positiivista oli kyllä se, että meidän 11-vee, joka normaalisti on tosi ronkeli ruokansa kanssa, söi hyvin ja tykkäsi. Elisalla taitaa kyllä jo painaa vaakakupissa myös eettiset asiat - se paljon puhuu ja miettii mistä ruoka oikein tulee. Ja varmasti vaikutti sekin että hän oli mukana tekemässä ruokaa. Pienemmäthän ei olleet. Täytyy seuraavalla kerralla ottaa nekin, niin näkevät mitä ruokaan tulee. Suhde itse laitettuun ruokaan on nähtävästi erilainen, kun siihen joka vaan lykätään nenän eteen. 

Pienten kohdalla ei menestys siis ollut mitenkään huimaa. Mutta, tästä jatketaan. Mielenkiintoista nähdä missä vaiheessa pienetkin tottuu uusiin makuihin. Pavuthan juuri pitäisi saada syötyä, kun niissä oli tämänkin ruuan proteiinit. 

Matka jatkuu. 

Kasvisruokaprojekti alkaa!

Mun pieni unelmani on, että koko perhe söisi enemmän kasvisruokaa. Nyt perusruoka meidän 3-lapsisessa perheessä tuntuu olevan makaronia ja jauhelihakastiketta -tyyppiset jutut. Tähän kasvisruokakaipaukseen on paljon syitä maailmanpelastuksesta paikallisen tuotannon tukemiseen. Ja onhan se aika outoa, etten oikeastaan tiedä mitä syön! Jotain jostain kaupasta ostettua muoviin pakattuna... Olen erityisesti miettinyt mitä kaikkia lisäaineita ynnä muuta keinotekoista sitä oikein tuleekaan syötyä ja että onko ihan pakko?! Eräs uusi tuttavani kertoi sairastaneensa astmaa ja oireilleensa muutenkin aika pahasti oikeastaan kaikesta mitä söi, mutta luomuruokaan siirtymisen myötä astmakin hävisi! Mietin, että olenkohan niin tottunut "huonoon oloon", etten osaa parempaa kaivatakaan. Vähän aina väsyttää ja ei oikein jaksa - ihan normaalia. ONKO PAKKO OLLA NIIN?! Tässä siis katsotaan voisiko normaalin miettiä meidän perheessä uudelleen.

Siihen projektiin siis.

Ajattelin kokata kuvan kasviskeittokirjasta kaikki ruuat ja syöttää niitä perheelleni. En siis toki kerralla kokkaa kaikkia, vaan tässä arjen kuluessa. Ja kuten projektiin kuuluu, meinasin myös dokumentoida tätä taivalta tänne teidän kaikkien iloksi. Eniten kiinnostaa lasten reaktiot. En siis meinaa lasten suuntaan tehdä tästä mitään numeroa, paitsi että pääsevät pilkkomaan ja laittamaan ruokaa mun kanssa. Koitan mahdollisuuksien mukaan käyttää lähellä tuotettuja luomu raaka-aineita. Sesonkiruoka olisi myös hyvä juttu, mutta yksi asia kerrallaan. Ja onhan sitä varmaan hyvä tutkailla ympärivuotista luomujen saatavuutta ja hintaa... 

Katotaan mitä tästä nyt tulee. Kai aina kannattaa ainakin yrittää! 

Tervetuloa mukaan!

PS. Hyvin mielelläni otan vastaan muitakin hyviä koko perheen kasvisruokavinkkejä.